maanantai 15. lokakuuta 2012

Miten niin tiedusteleminen on harvinaista?

Voi todellakin sanoa, että koulumaailmassa puhtain avoimin kysymyksin tiedusteleminen on harvemmin nähtyä ja koettua. Tarkoitan nyt muuta kuin kyselevää opetusta, jolla on vuosisatojen perinne.

Tiedusteleminen esim. toisen ajatuksenkulusta on eri asia. Se on muuta kuin tiedettyjen asioiden kuulustelua. Silloin kysyjä ei tiedä, mitä toinen vastaa. Kokemukseni mukaan moni ilahtuu, kun joku on aidosti kiinnostunut ja tiedustelee omasta ajattelusta jotain.

6 kommenttia:

  1. Oletko pohtinut tai tutkinut, mistä se johtuu, että tiedustelu on harvemmin nähtyä?

    Olemmeko me opettajat tietopuolisen opetuksen ja opsin eteenpäin viemisen vankeja? Vai onko tuollainen avoin tiedustelu vierasta kulttuurissamme? Tunnistan tuon avoimen tiedustelun puutteen niin koulumaailmassa kuin työelämässä.

    VastaaPoista
  2. Avoin tiedustelu on todellakin vierasta kulttuurissamme. Olen sitä tutkinut eri kohdejoukoilla.

    On tavallista kysyä jotakin tietoa toiselta, kuten koulussa tehdään tai kun ollaan jonkin tiedon tarpeessa. Kysyä toisen ajattelunkulusta ja toiminnasta (tunteista puhumattakaan) on vierasta. Siis niin, että vastaaja pääsee kertomaan ajattelustaan ja toiminnastaan juuri sellaisenaan kuin asiat hänen mielessään ovat tai rakentuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten tuo sitten selittyy, ettei tiedustelua oikein ole havaittavissa? Kun sanoin, että se on vierasta kulttuurissamme, puhun silloin monologisesta puhekulttuurista. Siihen eivät kuulu kysymykset yllä tarkoittamassani mielessä. Epäselvissä tilanteissa on tapana olla hiljaa.

      Monologinen kulttuuri on ns. valmiiden totuuksien kulttuuri, jolloin toiselle kerrotaankin vasta sitten, kun omasta mielestä asian tietää varmasti.

      Monologisessa kulttuurissa on tapana lukea rivien välistä - kuvitella tiedustelematta lisää.

      Poista
  3. Kerrot Helena hyvin ja havainnollisesti kulttuurisista piirteistämme. Me suomalaiset vaadimme usein aika ison henkilökohtaisen tilan ympärillemme ja annamme sen mielellämme myös toisille. Voisiko olla myös niin, että tiedustelu toisen ihmisen ajatuksen kulusta koetaan liian intiimiksi ja henkilökohtaisuuksiin meneväksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syitä on tosiaankin monia. Usein ajatellaan,kuten sanot, ettei toiselta voi sellaisia kysellä. Se on tungettelevaa reviirinylitystä. Sanoisin kuitenkin, että tämä on myös individualismin vahvistamista. Tarkoitan samalla, että liioittelemme yksityisyydenhalua.

      Olen huomannut, että pääsääntöisesti ihmiset ilahtuvat, jos heistä ollaan kiinnostuneita ja jos heistä välitetään kysymällä heiltä jotakin lisää ja enemmän.

      Poista
  4. Hei Helena,
    huomaan, että koulumaailmassa pystyy tiedustelemalla, saamaan aikaan hyvää mieltä toisessa, kun ollaan aidosti kiinnostuneita toisesta ihmisestä ja sitä kautta pystymme lisämään toistemme hyvinvointia kouluyhteisössä.

    VastaaPoista