torstai 26. tammikuuta 2012

Mistä tiedät, että tämä on dialogista yhdessä ajattelua?

Tätä kysytään usein ja kysymykseen on monia vastauksia. Tässä yksi tunnusmerkki. Keskeistä on se, että yhdessä ajatteleminen ja asian ihmetteleminen rakentuu jokaisen osallistujan puheesta. Kuultuja sanoja osataan pitää arvossa. Kaikkien "ääni" on siten mukana.

20 kommenttia:

  1. Miten dialogia voidaan rakentaa tilanteessa, jossa kaikki eivät ole yhtä kiinnostuneita osallistumaan keskusteluun? Pitääkö osallistujien motivaatio saada ensin herätettyä jollakin muulla keinoin vai toimiiko dialogi itsessään motivaattorina?

    Sami H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sitä mieltä että dialogia ei vaan toimi suurimmassa osassa opetustilanteita. Dialogin toimivuus vaatii tietynlaisen tyypin sekä opettajaksi että oppilaaksi. Joskus pääsee osalliseksi oppimistapahtumaan, jossa dialogi toimii hienosti. Sellainen tilanne on opettava ja kaikille osallistujille mukava. Usein taas tilanne menee pakkopullaksi: "nyt aloitetaan dialogi tästä aiheesta". Jos oppilaat eivät ole kommunikoivia, on tämä väärää valinta opetukseen. Vähäinen kommunikointi ei kuitenkaan aina tarkoita sitä etteikö oppilasta kiinnostaisi. Motivointikaan ei aina auta, vaan silloin on valittava toinen lähestymistapa.

      Arto K. R1

      Poista
    2. Toisaaalta ICT-aineiden opettajana olen huomannut, että kaikenlaiset opiskelijat alkavat kommunikoimaan mikäli foorumi on oikeanlainen. Monelle nuorelle luokassa keskustelu asiasta ei ole luontevaa. He mieluummin käyvät keskusteluja verkossa, jolloin dialogista voi muodostua erinomainen. Verkon kautta keskustelu tapahtuu puhetta hitaammin, jolloin myös hiljaiset ehtivät miettiä sanottavansa.

      /Mikko H. R9

      Poista
  2. Suosittelen nyt innokkaasti noita dialogisia menetelmäkortteja (www.hamk.fi/diale), joita voi käyttää menetelminä yhdessä tapahtuvaan tiedonluomiseen. Kannattaa perustella opiskelijoille valitsemasi menetelmän käyttöä ja laittaa aina se valittu menetemä työskentelyohjeeksi näkyviin. Näin uskon, että onnistuu ja kaikki lähtevät mukaan.

    VastaaPoista
  3. Minulle kolahti tämä ajatus keskustelemisen menetelmäopin mielekkyydestä viimeistään nyt, kun oivalsin, että tälläisessä "käsikirjoitusohjatussa" keskustelun otteessa ja tiedonrakentelussa on potentiaalia etenkin sellaisissa tiedon rakentamisen tilanteissa, joissa keskustelun kriittisinä rakennusaineina keskustelijoiden kokemukset - siis jokin sellainen tieto joka on syntynyt keskustelijan omakohtaisen tekemisen ja kokemisen kautta (eikä esim. niin että se on luettu tai kuultu jostakin). Tällaisen tiedon rakentelussa voi välillä olla vaikeuksia saada "sanoitettua" sitä mitä on kokenut ja havainnut, mutta dialoginen menetelmä auttaa mielestäni herkistymään ja havaitsemaan yhtäläisyyksiä ja eroja oman kokemuksen ja muiden kertoman välillä. (Heljä)

    VastaaPoista
  4. Helena, vastauksesi on mielestäni hyvä esimerkki siitä, millainen vastaus ei saisi olla osana oppimisprosessia ja dialogia. Vastauksessasi oppiminen sysätään kokonaan oppijan vastuulle. Eikö dialogin tarkoitus ole nimenomaan kohdennettujen vastausten antaminen ja keskustelun jouheva jatkaminen yhdessä?

    Antamalla linkki johonkin sivustoon ei edistä oppimista lainkaan. Oppijan voi olla vaikeaa hahmottaa kokonaisuus informaatiotulvan keskellä ja se ei edistä oppimista. Hän kyllästyy ennemmin tai myöhemmin, jos sivustolta ei löydy vastausta kohtuullisessa ajassa. www.hamk.fi/diale on mielestäni ensitutusmisella vaikeaselkoinen ja kohdennetun tiedon löytäminen on haasteellista. Mielestäni kohdennettu linkki Samin kysymykseen olisi edesauttanut häntä saamaan vastauksen.

    Tämä ei ole ainakaan vielä dialogista yhdessä ajattelua. Dialogin perustana on sitoutuminen keskusteluun. Ehkä Sami siirtyi kysymyksellään suoraan dialogin perustasta dialogin dynamiikkaan, mutta joka tapauksessa koen hänen tulleen ammutuksi alas ja kovaa. Toivottavasti hän ei kuitenkaan lannistunut ja tästä saadaan vielä dialogi aikaiseksi.

    Sakari

    VastaaPoista
  5. Yritänpä uudestaan. Linkki on tässä : https://wiki.hamk.fi/display/diale/Dialogical+method+cards

    Olen saanut aiemminkin palautetta, ettei diale-sivustolta tahdo löytää noita menetelmiä. On siis tärkeää tehdä tarvittavia muutoksia sivuilla. Kaiken kaikkiaan sivusto on vielä kehitteillä syyskuuhun 2012 asti.

    Tarkoitukseni ei ollut ampua alas, vaan tuoda asiaan menetelmänäkökulma, joka voi auttaa dialogisten oppimistilanteiden synnyttämisessä. Ajatukseni oli jättää asia auki ja mahdollistaa osallistujille keksimisen ilo. Etten siis sano niin valmiiksi omaa ajatteluani opettajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoituksenani ei ollut arvostella diale-sivustoa. Halusin vain tuoda kantani siihen, että nykyisessä informaatiotulvassa kohdennettu viestintä on kaiken a ja o. Olen samaa mieltä, että osallistujalle mahdollistetaan keksimisen tai havannoimisen ilo, mutta se ei saisi olla liian avointa tai salamyhkäistä. Työelämässä törmää toisinaan tilanteisiin, joissa toisen kysymykseen tai avunpyyntöön ei anneta kohdennettua vastausta. Todetaan vain sanomalla, että katso sieltä.

      Dialogin vaarana on se, että osallistujat eivät koe yhdessä osallistumisen tunnetta. Se voi johtua sekä liian vähäisestä mielenkiinnosta että epäselvästä viestinnästä. Kirjoitetun dialogin haaste on nähdäkseni siinä, että vastapuoli ei aisti toisen tunnetilaa ja välttämättä ymmärrä toisen tarkoitusperää. Viestinnän kannalta ollaan vaarallisilla vesillä. Kun dialogin pelisäännöt ovat kaikkien tiedossa, niin kirjallinen viestintä on varmasti hyvin toimivaa.

      Palatakseni Samin alkuperäisiin kysymyksiin, niin mielestäni ketään ei voi pakottaa dialogiin. Motivointikeinoja voi olla monia, mutta yksi on kenties antaa tilaa hiljaisemmalle jäsenelle ja esittää hänelle kysymyksiä aihealueista, jotka ovat hänelle entuudestaan tuttuja.

      Sakari

      Poista
    2. Innostuin vastaamaan virkeästi kysymykseen ja toin vastauksessani esiin mahdollisuuden käyttää dialogisia toimintatapoja, jotta kaikki saataisiin osallistumaan. Jos niin opena haluaa. Pakosta ei ole kysymys vaan tosiaankin mahdollisuudesta.

      Motivointikeinoja on monia, kuten sanot, ja olen huomannut, että yhdessä ajatteleminen ja tekeminen on dialogisin menetelmin usein sinällään motivoivaa.

      Poista
  6. Pohdin aivan samaa asiaa kuin Samikin - siitä huolimatta, että olin jo etukäteen käyttänyt ajatusta ja aikaa Helenan mainitseman aineiston syövereissä seikkailemiseen. Asiaan (dialogi, niinkuin se tässä aineistossa käsitetään) vihkiytyneille Diale / Diana ovat varsinaisia aarreaittoja, meille noviiseille varsin sekava ja runsas paketti kaikesta asiaan liittyvästä.

    Mietin tätä dialgista yhdessä oppimista innokkaassa, osaavassa ja motivoituneessa, mutta toisilleen vieraista ihmisistä koostuvassa ryhmässä. Enin osa todennäköisesti on aluksi tarkkailu- ja kuulostelumielellä. Joka tapauksessa tuottoisan, oikeaan suuntaan etenevän dialogin oppiminen on hidas prosessi. Jokainen ryhmäläinen vastaa itse omasta henkilökohtaisesta panoksestaan ja heittäytymisestään. Kehitysprosessi ei voi ola kaikilla samaa tahtia etenevä ja ryhmä pysyy epähomogeenisenä. Dialogiseen yhdessä ajatteluun pyrkiminen ja asian hallinta antaa henkilötasolla paljon. Koko ryhmän tyoimiminen samalla tavoin on haasteellista, erityisesti jos porukassa on ns. vastarannankiiskiä.

    Helenan mainitsema ominaisuus "Keskeistä on se, että yhdessä ajatteleminen ja asian ihmetteleminen rakentuu jokaisen osallistujan puheesta" on teoriatasolla varmaan totta ja allekirjoitan sen täysin. Ongelmaksi nousee hyvän teorian jalkauttaminen käytäntöön. Omaa käyttäytymistään ja ajattelutapaansa voi muokata, vaikka perusluonne ei mihinkään muuttuisikaan. Muiden mukaankiskominen on hedelmätöntä niin kauan kuin oma halu puuttuu. Ja tämän halun herättämiseen 30-40 -päisen lauman parissa tarvitaan aikaa, ihmistuntemusta ja kaikkia mahdollisia ja mahdottomia vuorovaikutustaitoja.//SeijaK

    VastaaPoista
  7. Perehdyin juuri vasta Diale-menetelmäkortteihin. Sieltä löytyikin mielenkiintoisia tehtäviä! Näiden avulla dialogin epäilemättä pystyy rakentamaan niin, että jokaisen ääni tulee varmasti kuulluksi ja saadaan osallistumaan keskusteluun. ALuksi näillä alkupäään tehtävillä ja sitten itse asiaan. Saadaan "jää sulatettua".

    Seija K:n mainitsema haluttomuus on varmasti nuorisoasteella ongelma, ei niinkään aikuiskoulutuksen puolella, vaikka sielläkin olen havainnut samaaa, ainakin opintojen alkuvaiheessa. Olen todennut jo aiemminkin, että myös ryhmän taso vaikuttaa myös siihen, saadaanko vuorovaikutteista keskustelua aikaan. Ja varmasti myös persoonat!

    Diale-sivustosta saa varmasti apua tähän, dialogin muodostamiseen, minkä olen välillä kokenut tuskastuttavan haastavaksi, vaikkakin vain ajatuksen tasolla. Huom, joissain ryhmissähän tämä toimii heti, joissain ei millään!

    VastaaPoista
  8. Ilmeisesti kommenttini katosi taivaan tuuliin... Kehuin jo pari tuntia sitten nimittäin noita diale-toimintakortteja, joilla varmasti saadaan aikaan dialogia. Kyllähän aina keskustelua pystyy muodostamaan ryhmässä, mutta dialogia, niin, että varmasti jokainen osallistuu, koen haasteelliseksi, vaikkakin vain mielikuvatasolla asiaa pohdinkin.

    Lisäksi komppasin Seija K:ta että nuorisoasteella tämän dialogin muodostaminen on varmasti haastellista jos ryhmässä "haluttomia" henkilöitä. Aikuiskoulutuksessa en näe tätä niin vaativana tehtävänä. Toki olen jo aiemmin todennut, että myös ryhmän taso vaikuttaa siihen, miten vuorovaikutteiseksi opetustilanteen saa luotua.

    Toivottavasti muistin kaiken olellisen, mitä kirjoitin. Ilmeisesti ilman nimeäni, joka on...
    Suvi P

    VastaaPoista
  9. Mietin dialogin käyttöä opetustilanteessa. Lähestyn asiaa omasta näkökulmastani, jossa tapaan yksittäisen opetusryhmän noin kerran viikossa, eikä dialogin käyttö ole minulle tai ryhmilleni entuudestaan tuttua. Selvää on, että dialogi olisi joissain tilanteissa erityisen käyttökelpoinen väline.
    Helenan viittaamat materiaalit Dialessa varmasti harjoittaisivat ryhmää dialogin käymiseen. Harjoitukset ovat selkeitä helposti toteutettavia. En kuitenkaan koe mahdolliseksi alkaa insinööriopiskelijoille ammattiaineopetuksen sisällä teettämään menetelmää koskiva harjoituksia. Tunteeni on, että meillä ei siihen ole käytettävissä olevan ajan puitteissa "varaa". Pohtiessani nyt asiaa käänsin kysymyksen toisinpäin, onko meillä varaa olla käyttämättä mentelmää, joka näin tutustuttaessa vaikuttaa oikein tehokkaalta.
    Mikä tulisi asettaa tällaisessa tilanteessa tavoitteeksi? Helenan alkuperäistä otsikkoa myötäillen, milloin voin todeta toiminnan olevan dialogista yhdessä ajattelua? Milloin voin siis olla varma siitä, että valittu menetelmä on toteutunut tuloksia tuottavalla tavalla?
    (RamiT)

    VastaaPoista
  10. Sakke kirjoittaa, että motivoitumiskeinoja voi olla monia ja kirjoittaa esimerkiksi sen, että antaa tilaa hiljaisemmalle jäsenelle ja esittää hänelle kysymyksiä aihealueista, jotka ovat hänelle entuudestaan tuttuja. Helenakin tietää, että motivointikeinoja on monia ja mainitsee esimerkiksi yhdessä ajattelemisen ja tekemisen. Seija puolestaan antaa esimerkin miten kiskoa haluttomia dialogiin osallistujia mahdollisilla ja mahdottomilla vuorovaikutustaidoilla. Haluaisin tietää ja oppia, mitä muita moninaisia motivointikeinoja vielä on kuin nuo tähän ylle keräämäni aikaisemmista vastauksistanne. //SariS

    VastaaPoista
  11. Hei, Täällä näyttää olevan joku toinenkin Sari S, ainakin tuolla Siperia Opettaa -blogissa. Minä kuitenkin kirjoitin tänne edellisen blogin, jossa peräänkuulutin lisää motivointikeinoja. T. Sari S(tenholm)

    VastaaPoista
  12. Rami nosti esille hyvin oleellisen asian eli käytettävissä olevan ajan puitteissa ei ole mahdollisuutta dialogiin. Samoin hän esitti käänteisen kysymyksen. Joka tapauksessa dialogin käyttämisellä ei ole mitään pakottavaa tarvetta. Opetus voidaan yhtä hyvin tapahtua perinteitä noudattaen. Toisaalta, jos mitään uutta ei kokeile, niin ei myöskään saa uusia kokemuksia.

    Itse uskon kuitenkin siihen, että uusille toimintamalleille ja asioille on aina hyvä antaa mahdollisuus. Vasta oman kokemuksen kautta voi todeta, onko dialogista oikeasti hyötyä, esimerkiksi opetustilanteissa. Opettajan monologin sijaan dialogilla saadaan varmasti paremmin tuloksia aikaan ja tulee sitä yhdessä tekemisen meininkiä.

    VastaaPoista
  13. Dialogia ensimmäisenä opiskelupäivänä.

    Lueskelin läpi noita dialogi –kortteja haluaisin tuoda esimerkin vastaavasta toimintatavasta jota itse käytän omien aloittavien aikuisopiskelijaryhmien aloituspäivänä. Viittaan blogi kommentissani Tehtävä 1: Spontaani osallistuminen –korttiin.

    Aloituspäivänä ryhmässä on yleensä toinen toisilleen vieraita ihmisiä ja heidän aktivoimisensa keskusteluun on joskus todella haastavaa. Olen miettinyt ja kokeillut erilaisia lähestymistapoja vuosien saatossa ryhmäytymiseen ja tutustumiseen.

    Jaan ryhmän pareihin ja annan heille aikaa esim. 5 minuuttia aikaa tutustua toisiinsa. Tämän jälkeen he esittelevät toinen toisensa koko ryhmälle. Haaste tässä toimintatavassa on hiljaiset opiskelijat, joille esiintyminen on vaikeaa. Kannustuksena käytän sitä, että jokainen on samassa tilanteessa omalla vuorollaan ja pakottaahan ketään tällaiseen ei voi. Tulokset tällaisesta lähestymistavasta ovat olleet hyvät, koska aloituspäivän jälkeen sinulla opiskelijana on ryhmässä ainakin yksi henkilö, jonka tunnet lähemmin.

    Toiminko sitten oikein vai en? Siihen varmaan parhaiten voivat aloittaneet opiskelijat vastata.

    MPa

    VastaaPoista
  14. Mm. Rami T. pohdit oman työsi kautta dialogin käyttöä opetustilanteessa. Kerrot ensin, että ei ole oikeastaan aikaa opettaa dialogimenetelmiä, mutta sitten, että onko näin hyvää menetelmää varaa jättää käyttämättä. Pohdin itsekin kysymyksemme muotoisesti, että mistä tietää että tämä on dialogista yhdessä ajattelua. Koen, että en tiedäkään, jos vertaan siihen, että dialogilla on säännöt, joiden mukaan pitää kulkea, jotta voidaan sanoa, että dialogisesti toimitaan. Kun olen "pyörinyt" näillä opetussivuillamme, joissa dialogisesta menetelmästä kerrotaan, tuntui, että aivan jähmetyn siitä tietomäärästä. Yhtäkkiseltään siltä, että muistanko nyt kaiken, että toimin juuri noin! Mutta eikö nämä ohjeet, kannustukset, sivut, vinkit jne. ole matkaa varten, joita välillä voimme katsoa ja vinkkiä ja apua etsiä? Etsimmehän omassa toiminnassamme parempaa tietä toimia ja huomaamme, kun asiat eivät etene. (Mari A. ryhmä 7)

    VastaaPoista
  15. Seija K ja Suvi P pohditte opettajan jokapäiväistä työtä, kuten Suvi, että 30-40 päisen lauman parissa opettamista, jossa tarvitaan aikaa, ihmistuntemusta ja kaikkia mahdollisia ja mahdottomia vuorovaikutustaitoja.Itse en ole noin isoja ryhmiä opettanut, mutta otaksun, että haasteellista se on. Erilaisia ryhmiä kouluttaessani olen pyrkinyt toimimaan niin, että ihmiset tulisivat toisilleen ristiin rastiin ryhmässä näkyviksi minun roolini ollessa prosessin eteen päin viejä, kysyjä ja kyseenalaistaja, rohkaisija ja onnistumisten osoittaja. Kaikkien näkyväksi saaminen ei ole aina niin helppoa jo persoonallisten tyylienkin vuoksi, toiset vain ovat hiljaisempia ja tottumattomampia esim. työn luonteen vuoksi omien näkemysten esiin tuomiselle. Kaikki eivät ole myöskään tottuneet siihen, että heitä kohdellaan näkyvinä, sellaisina, että heidän mielipiteillään on merkitystä. Näin valitettavasti on. Siksi olen kokenut aina tärkeäksi, että ilmaisen jokaiselle, että hänen näkemyksensä on yhtä tärkeä kuin muidenkin eli että kohtelen tasa-arvoisasti. Eikö dialogin perimmäinen tarkoitus ole se, että se on yksi keino saada ihmiset kohtaamaan arvostavasti toisensa ja itse olemaan ei vähempää eikä enempää kuin itsensä?

    VastaaPoista
  16. Heljä, lainaan edellistä kommenttiasi, jossa kirjoitit, että "Minulle kolahti tämä ajatus keskustelemisen menetelmäopin mielekkyydestä viimeistään nyt, kun oivalsin, että tälläisessä "käsikirjoitusohjatussa" keskustelun otteessa ja tiedonrakentelussa on potentiaalia etenkin sellaisissa tiedon rakentamisen tilanteissa, joissa keskustelun kriittisinä rakennusaineina keskustelijoiden kokemukset - siis jokin sellainen tieto joka on syntynyt keskustelijan omakohtaisen tekemisen ja kokemisen kautta.." Tämä kuvailemasi tunnelma on ollut hienoin kokemukseni tässä opettajaopintojen aikana ja on toteutunut pienryhmäkeskustelussamme. Koen, että olemme monelta osin toimineet dialogisesti. Siinä olen kokenut riemullisia tuntemuksia, kun tosiaan olen voinut yhdistää osaamistani ja kokemuksia muiden osaamiseen ja kokemuksiin ja olen löytänyt itsestäni tietoa, jota en tiennyt minulla olevankaan. Olen tuntenut kokevani dialogin ansiosta mielihyvää oman itsetuntemuksen ja oppimisen lisäämisestä, toisten kanssa oppimisesta ja siitä keskinäisestä tuesta ja arvostuksesta, jota meillä ryhmässä on ollut. Kun tämä into rakentuu jokaisen dialogissa olevalla opetustilanteessakin, niin mikä upea ilo ja voimavara se on!! (Mari A. ryhmä 7)

    VastaaPoista